Esan Miinan mökki Rajalahdessa

Esan Miinan mökki Rajalahdessa oli kuuluisa tammistaan

Miina

Sarapiston hiekanlastauslaituri sijaitsi Miinan mökin läheisyydessä

Miina piti mökissään kauppapuotia hiekkaa lastaaville miehille

Esan Miinan mökki oli yksi Rajalahden tilan neljästä torpasta, Stånbergin taksvärkkitorppa. Miina ei lunastanut mökkiä omakseen, vaan pysyi loppuun asti vuokratilallisena. Rakennus valmistui juuri Miinan syntymän aikoihin v.1864, niin ettei tuvan lattiakaan ollut vielä valmis. Alunperin rakennuksessa oli vain yksi huone ja kylmä laskettava huone, mutta Miinan mentyä naimisiin toisesta huoneesta tehtiin myös asuttava.

Isä Esa ja Frans-puoliso tekivät taksvärkkiä Rajalahteen, mutta Esa kaatui ja loukkaantui nostaessaan painavaa viljasäkkiä vilja-aitan toiseen kerrokseen. Hän halvaantui ja Miina hoiti vuodepotilas-isäänsä vuosikausia yksin kotona vielä miehensä ja poikansa kuoltua keuhkotautiin. Perheen toimeentulo oli yksin Miinan harteilla. Hänellä oli oma lehmä ja possu ja hän myös viljeli ruista pienellä maapalstallaan. Miina oli ollut nuoruudessaan silitys- ja tärkkäysopissa, joten oli luonnollista, että hän hankki lisäansioita tryykääjänä=silittäjänä, tärkkääjänä ja kehrääjänä. Pyykki oli hohtavan puhdasta, vaikka mökki oli musta ja pimeä.

Uusi vaihe Miinan elämässä alkoi, kun hänelle tuli mies kortteeriin Ahvenanmaalta, Lundenin Jussi, joka monien muiden tapaan tuli lastaamaan hiekkaa proomuihin. Jussi oli Ampolan tilan torpparin poika, joka tapeltuaan Sandön kartanossa oli lähtenyt pakoon Ahvenenmaalle. Jussi asui takaisin tultuaan mökin kammarissa, auttoi Miinaa raskaammissa askareissa ja Miina toisaalta passasi miestä vieden ruuat hänelle tarjottimella kammariin. Miina piti hiekkaa lastaaville miehille myös pientä kauppapuotia omassa keittiössään, ettei miesten tarvinnut lähteä oikeaan kauppaan asti. Mm. kalja ja paperossi olivat mieluisat tuotteet Miinan puodissa.

Rajalahden hiekkakuopalta lastattiin siis 1910-1930-luvuilla hiekkaa proomuihin, joilla se kuljetettiin Paraisten kalkkilouhokselle. Siellä hiekasta ja kalkista valettiin tiiliä. Hiekkakuopasta proomuun oli rakennettu rata, jota pitkin työnnettiin alamäkeä raskaita hiekkavaunuja. Hiekkaa lastattiin lapiolla molemmissa päissä, joten vaivalloinen työ työllisti paljon paikallisia torppareita ja heidän poikiaan.Tarina kertoo, että sisällissodan aikana v.1918 työläisten ja isäntien välillä oli Rajalahden suunnassa aikamoista kärhämöintiä.

Vuonna 1986 Miinan mökki siirtyi Pentti Parlan lahjoittamana Sauvon kunnalle. Se purettiin ja siirrettiin Museon mäelle. Purkamassa olivat Eero Ekman, Leevi Launto, Matti Pohjaluoto, Vieno Suominen ja varsinaisena mestarina Keijo Sundberg. Hirsien ja lautojen lisäksi myös kivijalan kivet siirrettiin, samoin kuin osa tiilistä. Kokoamisvaiheessa alin hirsikerros vaihdettiin ja muualtakin uusittiin lahompia kohtia. Vuoden 1987 syksyllä pidettiin pärekattotalkoot, v.1989 muurattiin tuvan uuni, ja seuraavana vuonna kamarin uuni. Tämän jälkeen tapetoitiin seinät. Keittiön seiniin käytettiin vuoden 1917 sanomalehtiä. Mökin kalustus on koottu museon kokoelmista, vain seinäkello ja kynttilänjalka ovat Miinan vanhoja.

Hanna Kiviranta kokosi tarinan Eero Ekmanin kirjoitusten ja museon historiikin avulla.