Museon pihapiirin rakennukset


Aitta
on Vahtisten tilan alkuperäinen rakennus. 

Luhti: Isopaljon isäntä Jussi Kuusela lahjoitti Nuorisoseuralle luhtirivistöstään osan, joka siirrettiin Seuralan kentän viereen kotiseutumuseoksi. Avajaisia vietettiin 1938 Nuorisoseuran kesäjuhlien yhteydessä. Museonmäelle luhti siirrettiin vuonna 1979.

Savusauna: Alsilan isäntä Olavi Launto lahjoitti savusaunan ja se siirrettiin Vahtisiin vuonna 1980.

Miinan mökki: Rajalahden isäntä Pentti Parla lahjoitti Esan Miinan mökin vuonna 1986. Mökkiä koottiin vähitellen ja avajaisia vietettiin vuonna 1990.


Miina

Sauvon museon pihapiiriin on siirretty Esan Miinan mökki, jonka tehtävänä on nimensä mukaisesti kertoa vuonna 1864 syntyneestä naisesta nimeltä Esan Miina, koko nimeltään Viktoria Vilhelmina Ström. Kutsumanimi tuli hänen isänsä, Rajalahden tilan torpparin Esaiaksen mukaan. Miinan äiti Klara oli miestään 17 vuotta vanhempi. Miinan isoveljen kohtalosta ei ole tietoa.
Torpparit tekivät työtä isäntätaloonsa ja elättivät perheensä merestä, maasta ja yhdestä lehmästä saaduilla eväillä. Miinaa ei päästetty elämässään helpolla, sillä kaikenlaista oli otettava vastaan. Miina synnytti aviottoman isättömän lapsen 22-vuotiaana, mutta lapsi eli vain kaksikymmentä päivää. Myöhemmin Miina avioitui Frans Emil Åkermanin kanssa ja pariskunta muutti Miinan vanhempien kanssa saman katon alle.
Perhe kasvoi vuonna 1895 syntyneellä pojalla, joka sai nimekseen Emil Leonard. Perhe joutui kokemaan kovia erityisesti vuodesta 1903 lähtien, jolloin Miinan äiti Klara kuoli. Esan kohtaloksi tuli rampautua liikunta- ja työkyvyttömäksi, kun hän putosi isäntätalonsa myllyn portailta. Miina menetti puolisonsa vuonna 1904 ja poikansa kymmenen vuotta myöhemmin. Molemmat kuolivat keuhkotautiin.
Naisihmisen elämä oli entisaikaan työteliästä, mutta Miinalla oli totisesti tehtävää turvatakseen toimeentulo isälleen ja itselleen. Hän oli vahva nainen ja oli onnekseen ollut nuorena Turussa silitys- ja tärkkäysopissa. Sillä taidolla hän hankki lisäansioita. Hän silitti miesten paitojen etumuksia, kauluksia ja kalvosimia sekä ikkunaverhoja yms. Myös kehrääminen kuului Miinan taitoihin.
Miina hoiti invalidi-isäänsä ilman mitään pyörätuoleja ja apuvälineitä. Miinan elämässä oli tasaisempi ja taloudellisesti helpompi vaihe isän kuoleman jälkeen 1920-luvulla, jolloin hänelle tuli kortteeriin Lundenin Jussi Ahvenanmaalta. Miinan kotinurkilta oli alkanut hiekan kuljetus vastarannalle Paraisten sementtitehtaaseen. Näihin töihin Jussikin tuli. Kaikkia töitä ei tarvinnut enää yksin tehdä. Miina piti myös pientä puotia, josta työmiehet ostivat tupakkaa ja pilsneriä. Esan Miina kuoli Sauvon kunnalliskodissa 93-vuotiaana vuonna 1957. Hänet on haudattu Sauvon kirkkomaahan.

Vahtisten tilan "Wachtis" omistajat vuoden 1725 kirkonkirjamerkinnän jälkeen:

1747 Erik Cavander

1766 Magdalena Cavander ja Johan Johansson Lunden

Fredrik Lunden,edellisten poika

1816 Nils Caven

1818 Fredrik Rogelius Israel Salmberg

1847 Berndt Viktor Fagerros

1867 Johan Adolf Hillebard Otto Ferdinand Ottosson Pääkylä (Nieminen)

1884 Rosalia Charlotta Danielsson

1897-1906 Berndt Walfrid Fagerros

1906-1907 Johannes Karlsson ja Johannes Sundell

1907 Otto Winter

1908 Kalle Viktor Honka

1910 Emil Vilhelm Tuominen

1914 Emil Järvensivu

1917 Kaarle Oskari Nieminen

1925 Juhan Anton Valto

1952 Sauvon kunta  

Elokuvateatterin konehuone 

Seuralan kiinteistössä sijaitseva vanhan elokuvateatterin konehuone liitettiin Sauvon kotiseutumuseon kokoelmiin vuonna 2000. Vuosia unohduksissa ollut konehuone löytyi sattumalta seuraintalon sähkötarkastuksen yhteydessä. 
Konehuoneesta näytettiin elokuvia 1940-1960-luvuilla. Aseveliyhdistys näytti elokuvia  1940-luvulla Seuralan salin valkokankaalle. 1950-luvulla elokuvatoiminnan vastuu siirtyi paikalliselle VPK:lle. Elokuvabuumin innostamana Seuralan pihalle hankittiin puolustusvoimilta parakki, joka oli jäänyt Hankoon saksalaisten jäljiltä. Uusi elokuvateatteri rakennettiin seuraintalon päätyyn ja konehuoneen seinään puhkaistiin reikä elokuvien näyttämistä varten. Parhaimmillaan elokuvaesityksiä oli Sauvossa viitenä iltana viikossa. Elokuvatoiminta lopetettiin kannattamattomana vuonna 1964, kun television yleistyminen oli houkutellut katsojat kotien olohuoneisiin.
Talon päädyssä ollut elementtiteatteri purettiin 1970-luvulla. Sauvon Seurahuone Oy:n omistus oli siirtynyt kunnan omistukseen jo edellisen vuosikymmenen lopulla.  Konehuone löydettiin lähes käyttöaikaisessa tilassaan. Huoneesta löytyi esimerkiksi kaksi elokuvakonetta, filmilehtiä, alan kirjallisuutta sekä kelalle jätetty filmi. Konehuoneen toisesta koneesta on jossain vaiheessa viety moottori, toisesta optiikka.  Elokuvakoneista vanhempi on saksalaisvalmisteinen Bauer ja uudempi Ruotsissa valmistettu Kinofa.  1940-luvulla käytössä oli vain Bauer, mutta VPK:n aloitettua elokuvaesitykset hankittiin rinnalle toinen kone. Bauerilla heijastettiin valkokankaalle esimerkiksi opetusfilmejä ja mainoksia sisältänyt alkufilmi ja Kinofalla varsinainen elokuva.  Molempien koneiden valolähde saatiin valokaaresta, joka syntyi kahden hiiliputken välille. Filmimateriaali oli tulenarkaa nitraattifilmiä. Filmien säilyttämistä varten konehuoneessa on puinen filmien säilytyskaappi. Filmikeloja kelattiin puiseen pöytään kiinnitetyllä käsikäyttöisellä kelauslaitteella. 

1940- luvulla valmistettu ruotsalainen Kinofa KP-elokuvakone. Sauvoon tilattiin elokuvia esimerkiksi suomalaisten elokuvien suurtuottajalta Suomen Filmiteollisuudelta (SF). Kuva: Johanna Lehto-Vahtera, Sauvon kotiseutumuseo 2000.