Vahtisten tilan "Wachtis" omistajat vuoden 1725 kirkonkirjamerkinnän jälkeen:

1747 Erik Cavander

1766 Magdalena Cavander ja Johan Johansson Lunden

Fredrik Lunden,edellisten poika

1816 Nils Caven

1818 Fredrik Rogelius Israel Salmberg

1847 Berndt Viktor Fagerros

1867 Johan Adolf Hillebard Otto Ferdinand Ottosson Pääkylä (Nieminen)

1884 Rosalia Charlotta Danielsson

1897-1906 Berndt Walfrid Fagerros

1906-1907 Johannes Karlsson ja Johannes Sundell

1907 Otto Winter

1908 Kalle Viktor Honka

1910 Emil Vilhelm Tuominen

1914 Emil Järvensivu

1917 Kaarle Oskari Nieminen

1925 Juhan Anton Valto

1952 Sauvon kunta  

Museon pihapiirin rakennukset

Miina

Sauvon museon pihapiiriin on siirretty Esan Miinan mökki, jonka tehtävänä on nimensä mukaisesti kertoa vuonna 1864 syntyneestä naisesta nimeltä Esan Miina, koko nimeltään Viktoria Vilhelmina Ström. Kutsumanimi tuli hänen isänsä, Rajalahden tilan torpparin Esaiaksen mukaan. Miinan äiti Klara oli miestään 17 vuotta vanhempi. Miinan isoveljen kohtalosta ei ole tietoa.
Torpparit tekivät työtä isäntätaloonsa ja elättivät perheensä merestä, maasta ja yhdestä lehmästä saaduilla eväillä. Miinaa ei päästetty elämässään helpolla, sillä kaikenlaista oli otettava vastaan. Miina synnytti aviottoman isättömän lapsen 22-vuotiaana, mutta lapsi eli vain kaksikymmentä päivää. Myöhemmin Miina avioitui Frans Emil Åkermanin kanssa ja pariskunta muutti Miinan vanhempien kanssa saman katon alle.
Perhe kasvoi vuonna 1895 syntyneellä pojalla, joka sai nimekseen Emil Leonard. Perhe joutui kokemaan kovia erityisesti vuodesta 1903 lähtien, jolloin Miinan äiti Klara kuoli. Esan kohtaloksi tuli rampautua liikunta- ja työkyvyttömäksi, kun hän putosi isäntätalonsa myllyn portailta. Miina menetti puolisonsa vuonna 1904 ja poikansa kymmenen vuotta myöhemmin. Molemmat kuolivat keuhkotautiin.
Naisihmisen elämä oli entisaikaan työteliästä, mutta Miinalla oli totisesti tehtävää turvatakseen toimeentulo isälleen ja itselleen. Hän oli vahva nainen ja oli onnekseen ollut nuorena Turussa silitys- ja tärkkäysopissa. Sillä taidolla hän hankki lisäansioita. Hän silitti miesten paitojen etumuksia, kauluksia ja kalvosimia sekä ikkunaverhoja yms. Myös kehrääminen kuului Miinan taitoihin.
Miina hoiti invalidi-isäänsä ilman mitään pyörätuoleja ja apuvälineitä. Miinan elämässä oli tasaisempi ja taloudellisesti helpompi vaihe isän kuoleman jälkeen 1920-luvulla, jolloin hänelle tuli kortteeriin Lundenin Jussi Ahvenanmaalta. Miinan kotinurkilta oli alkanut hiekan kuljetus vastarannalle Paraisten sementtitehtaaseen. Näihin töihin Jussikin tuli. Kaikkia töitä ei tarvinnut enää yksin tehdä. Miina piti myös pientä puotia, josta työmiehet ostivat tupakkaa ja pilsneriä. Esan Miina kuoli Sauvon kunnalliskodissa 93-vuotiaana vuonna 1957. Hänet on haudattu Sauvon kirkkomaahan.